Nordic Tourin kansallinen: lauantai

Kisakausi lähti käyntiin noin puoliltapäivin lauantaina. Moni asia oli itselle epäselvää. Jaksanko? Osaanko suunnistaa? Onko Kuusiston maastotuntemuksesta mitään hyötyä vai kannattaako niitä muistella? Onko tuttuja rastimiehiä? Mahtavatko vittuilla? Kauan aikaa sitten tässä maastossa on tehty jokunen treeni, samalle nurmikolle on rakennettu Kevätyön ja piirinmestaruuskisojen kisakeskuksia.

Katselen vielä perjantai-iltana vanhaa karttaa ja mietin mahtaako ratamestari juoksuttaa tien yli kartan länsipuolen kallioille, etelään radiomaston tuntumaan vai itäreunan soille. Turha kai näitä on spekuloida. Ainoa varma rastipiste on kallion päällä, jonne näkyy myös kisakeskuksesta. TuS ei ole todennäköisesti milloinkaan järjestänyt tuossa maastossa kisaa, jossa tuolla kalliolla ei olisi ollut rastia. Väsy painaa ja alan nukkua. Koko viikon olen nukkunut poikkeuksellisen pitkiä siivuja - usempi yli 10 tunnin yöuni.

Aamulla hermostunutta valmistautumista. Hätäinen soitto Markukselle, jonka starttiin on enää reilu tunti. Mies on edelleen vielä lähtökuopissa. Puolisen tuntia ja Markus on matkalla kisoihin, mutta eksynyt. Annan ohjeet ja alan siirtää kamoja autoon.

Kisakeskukseen saapuessani näen ylhäällä kalliolla sen rastin. Eli "Kotkan pesä" kuten Janne tuota nimitti tv-lähetyksessä. Markuksen ja A-P:n maaliintulon jälkeen on aika siirtyä lähtöpaikalle.

Lähtökarsinassa tulee sellainen fiilis, että nyt vaan mennään ja aloitus olisi hyvä tehdä perusvauhtia reippaammin. Jos saisi keskittymisen silleen paremmaksi...

...eli pummaan heti ykköstä. Perkeleen huonosti oli ratakuvaus printattu karttaan, ja lähtöviitoitus kuluukin kolmiota etsiessä. Lyhyt ykkönen, jätän "varmasti ykköselle"-ohjeet nuoremmille ja yritän oikaista suoraan. Saan kiinni kivikosta ja siitä sitten rastille.

Tämän jälkeen suunnistus on kiihtyvää muutaman välin verran. Yritän vetää suoraan, koska ei tuolla mäen päällä kannata kierrellä - luen lähinnä avokalliot ja rastit löytyvät suoraan. Seiskalla alkaa olla tämän päivän parhaimmat suoritukset suoritettu.

7-8-9: Kohti itäpuolen soita ja ryteikköjä. Valinta on osapuilleen suoraan kulkukelpoisuutta haistellen. Rastit löytyvät mutta ryteiköissä en osaa enää nopeasti enkä taloudellisesti juosta. Pitänee harjoitella tuota paskojen maastojen metsäjuoksua.

9-10: Oikeastaan aika klassinen varsinaissuomalainen väli. Kierrän suon ja samaistan suon jälkeisen avokallion + kiven väärin. Kompassi näyttää oikealle, mutta lähden nenää pitkin alas, vastaan tulee avokalliokumpare ja kaikki täsmää - kunnes ohitan kumpareen. Siitä sitten vähitellen löydän itäpuolelta rastin, jonne kompassi osoitteli jo paria minuuttia aiemmin.

Pummiin katkeaa myös väkinäinen jaksaminen. 11. rastilla Orvo istuu vahtimassa suunnistajia, moikkaamme ja rastimies vielä huutelee perääni jotain kannustavaa. Yritän loikkia mäen ylös mahdollisimman urheilullisen näköisesti koska tunnen Orvon katseen selässäni. Alan kävellä heti kun arvaan, että olen jo kadonnut miehen näköpiiristä. 12. rastilta lähtiessä huomaan, että Orvon faijakin on metsässä.

Jätän viimeiset energiani 12-13 välin suolle ja yritän huolehtia vain siitä, että loput rastit löytyvät ilman pummaamista. Lopun tiukkojen rastivälien suorittamista haittaa huomattavasti rataprinttauksen heikko laatu. 17. rastillekin onneksi tajuan mennä, vaikka alun alkaen lähdin jo toiseksi viimeiselle.

Maaliviitoitusta juostessani huomaan onnekseni että kaikki seuraavat Nordic Tourin takaa-ajoa.