Jukolan kisasivuilta (http://www.jukola2010.net/) löytyy kisamaastosta kartta vuodelta 1946, ja se näyttää tältä:

Kansalaisen Karttapaikasta (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/) maastoa voi tarkkailla vielä peruskarttanäkymänä. Eli kannattaa mennä sinne. Kytäjän simulaattoriversiota vääntäessä mieleeni tuli, että olen muistaakseni joskus juossut jonkun kisan Hyvinkäällä. Jätin haahuiluni virtuaalimetsässä kesken ja aloin penkoa kartta-arkistoani. Sieltä se löytyi: SM-testi 2 juostiin elokuun viidentenä vuonna 1995 samaisella kartalla, josta osa löytyy Kytäjän simulaattoriversiosta. Samainen maasto toimi myös vuoden 1981 Jukola-maastona (vuoden 1981 kartat löytyvät myös osoitteesta http://www.jukola2010.net/). Vuoden 2010 Jukola-maasto löytyy siis tämän maaston itäpuolelta, järven toiselta puolelta.

Se vanhan miehen tilityksestä. Omat muistikuvani tuosta vuoden 1995 radasta ja maastosta ovat hirveät. Vaikka rastit ovatkin löytyneet melko tyylikkäästi, niin en muista yhtä vaativampaa maastoa kuin tämä. Pysähtymisiä en ole karttaa piirtänyt, mutta niitä oli kymmenittäin. Korkeuseroja on paljon ja mäkien välissä yleensä soistuvia notkoja. Polkuja ei oikeastaan ole ja maastopohja oli muutenkin hidaskulkuinen. Myöskään mitään selväpiirteisiä "kirkontorneja" ennen rastia ei ole. Näitä "kirkontorneja" olen karttaan piirtänyt ennen 4., 5. ja 6. rastia, ja kuten huomataan, nekin ovat luonteeltaan sellaisia pisteitä, joihin ei sattumalta osu.
Ensimmäinen päätelmä on siis se, että pitää suunnistaa todella tarkasti koko ajan. Jos eksyy hajonnalle, niin pihalla olet. Jos juoksentelee muiden perässä, vielä todennäköisempää on se, että et löydä edes hajonnalle. Erityisesti sijoilla 300+ pystyy todennäköidsesti huomattavasti parantamaan asemia, jos koko ajan tietää missä liikutaan. Massapummauksia, jossa sata ukkoa pyörii väärässä mäessä tulee takuuvarmasti.
Toinen muistikuva on se, että hyydyin tuolla pitkällä välillä pahasti. Ja loppu olikin sellaista hölköttelyä ja korkeuskäyrät ylitettiin kävelten. Toinen päätelmä onkin se, että kunnossa pitää olla. Maastopohja on raskas. Lisäksi Jukolassa vedetään yleensä enemmän tai vähemmän suoraan, oli se järkevää tai ei. Tästä johtuen turhia nousuja tulee varmasti, joka ottaa fysiikan päälle. Tässä mielessä maasto muistuttaakin melko paljon Salo-Jukolan maastoa, jossain määrin myös vuoden 1885 Jukola-maastoa Sipoossa, vai oliko se 110 vuotta myöhemmin. "Omalla suunnistuksella" todennäköisesti pystyisi kiertämään turhia nousuja, mutta kuka kiertää jos letka edessä vetää suoraan? Tietysti ratamestarin vittumaisuusasteesta riippuu myös paljon, tuleeko nousuja vai ei. Jos rastit ovat aina mäen päällä kuten Salossa, niin siinä sitten könytään nelivetoa mäkiä ylös.
Se on ainakin varmaa, että samanlaista maastojuoksujukolaa ei tule, kuten Mikkelissä. Se on onneksi suunnistuksen voitto se.
"pitää suunnistaa todella tarkasti koko ajan. Jos eksyy hajonnalle, niin pihalla olet. Jos juoksentelee muiden perässä, vielä todennäköisempää on se, että et löydä edes hajonnalle"
SvaraRaderaHienoa, kuulostaa ihan Sleep-O:n maastolta!5kk Jukolaan, ja nyt jo meni yöunet....
L
Sleep-O:n tuntien suosittelen seuraavaa 5 kk:n harjoitusohjelmaa:
SvaraRadera1) Fysiikkatreenit maksimissaan 1/viikko. Tällä saadaan suurin kiukku juoksusta pois. Samalla vahvistetaan ajatusta että tällä kunnolla ei ole varaa pummeihin.
2) Suunnistussimulaattori 2.0:n lataus koneelle, ja päivittäistä treenausta Usmin ja Kytäjän simumaastoissa. Eväiksi matkalle sipsiä ja kokista
Niämis