Jallun Petteri Suhvonen on iloinen Jukolan tasosta ja monipuolisuudesta, mutta uhkakuvaakin löytyy

Petteri, Jukolaa on suunnistettu jo vuodesta 1949 asti. Mitä ajatuksia sinulla on Jukolasta noin yleisemmin?

Mielestäni voi todeta karkeasti ylisummaan, että Jukola on tuotteena kunnossa. Viestissä käy lamasta huolimatta hyvin suunnistajia, kisa on tasainen ja joukkueet suunnistavat erilaisilla, mielenkiintoisilla pelikirjoilla.

Mikä puhuu kisan tasaisuuden puolesta?

Jos unohdetaan KR tai Kristiansand luvuista, niin viestin kolmosen ja kymmenennen joukkueen ero on ainoastaan 20 minuuttia. Lisäksi tuloksista löytyy sellainen vahva keskiryhmä, joka taistelee kiivaasti 50 sakkiin. Muutamalla tykkijuoksulla moni joukkue nousee kuuden armoitetun sakkiin, ja puolestaan pari pummia suistaa keskikastin joukkueen sadan joukkoon. Tämä kisan tasaisuus on suhteellisen uusi ja tervetullut, parin vuoden mittainen ilmiö Jukolassa.

Hieman yllättäen kiität joukkueita pelikirjoista, miksi?

Puhun Jukolan vinkkelistä. On kisan kannalta mielenkiintoista, että kehissä on erilaisia suunnistustapoja. Eri keskustelu on sen sijaan se, että Jukolan vaihtelevat pelikirjat eivät välttämättä tue suomalaisen suunnistuksen menestystä isossa kuvassa. Jukola kielii siitä, ettei meillä ole kunnolla yhteistä suomalaista suunnistuksellista identiteettiä.

Voidaanko puhua suunnistuksellisesta identiteettikriisistä?

Kyllä voidaan. Valmentajat eivät ole kyenneet ratkaisemaan yhtenäisellä tavalla sitä yhtälöä, jossa tarkastellaan juoksuharjoittelun määrää ylöspäin tilan voittamisen ja suunnistustaidon suhdetta. Ja alleviivaan kuitenkin sitä, että tämä identiteettikriisi koskettelee laajoissa silmäaloissa suomalaisen suunnistustavan suhdetta lajin kansainvälisen evoluution kärkeen eikä niinkään Jukolaa. Evoluutiossa juoksuvoiman ja suunnistustaidon suhde näytetään ratkaistavan eri tavalla kuin valtaosa Jukola-joukkueista tekee. Se, mikä on hyvää Jukolalle – eli suunnistustapojen kirjavuus -, ei ole hyväksi kansainvälisen kilpailutilanteen ratkaisemiselle.

Mikä on Jukolan suurin uhkakuva?

Kyllä se on edelleen se sama eli suunnistajien takamusleveyden suuruusluokka. Edelleen olisi nostettava keskusteluun painokatot ja painolattiat. On kummallista, että tärkeä rakenteellinen keskustelu kimpoilee. Aivan kuin oleelliset kysymykset olisivat vain päiväperhosia, jotka hetkellisesti aktualisoituvat ja miltei saman tien hiipuvat.


Ja on sitä analysoitu muitakin lajeja:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/sihvonen-sm-liigatuote-kunnossa