Jukolan kisasivuilta (http://www.jukola2010.net/) löytyy kisamaastosta kartta vuodelta 1946, ja se näyttää tältä:
Kansalaisen Karttapaikasta (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/) maastoa voi tarkkailla vielä peruskarttanäkymänä. Eli kannattaa mennä sinne. Kytäjän simulaattoriversiota vääntäessä mieleeni tuli, että olen muistaakseni joskus juossut jonkun kisan Hyvinkäällä. Jätin haahuiluni virtuaalimetsässä kesken ja aloin penkoa kartta-arkistoani. Sieltä se löytyi: SM-testi 2 juostiin elokuun viidentenä vuonna 1995 samaisella kartalla, josta osa löytyy Kytäjän simulaattoriversiosta. Samainen maasto toimi myös vuoden 1981 Jukola-maastona (vuoden 1981 kartat löytyvät myös osoitteesta http://www.jukola2010.net/). Vuoden 2010 Jukola-maasto löytyy siis tämän maaston itäpuolelta, järven toiselta puolelta.
Ja mitä tuosta nyt sitten sanoisi. Ensinnäkin en malta olla hehkuttamatta vanhan liiton ratoja. 15 tonnin kartalla kierrettiin selväpiirteinen rata, jossa melkein joka välille piti tehdä kunnon suunnitelma, ja sillä oli oikeasti perkeleellinen merkitys millaista suunnitelmaa lähdit toteuttamaan. Lisäksi rastivälit olivat kunnollisen pituisia, ja joka rastille piti suunnitella myös rastinotto. Emittien ja kymppitonnin karttojen myötä homma on mennyt siihen, että näperretään ja pyöritään pienessä tilassa sikin sokin kaikenmaailman perhosia ja heinäsirkkoja tai muuten vaan lyhyitä välejä ja haetaan 8 kilsan radalla 30 rastia. Nykyajan meininki on pelkkää rastinottoa ja toteutus tehdään 90 prosenttisesti suoralla reitinvalinnalla. Samaan aikaan päävalmentaja vaatii ratojen helpottamista ja lisää juoksuvauhtia. Meillä on jo lajeja, kuten maasto- ja ratajuoksu... tai RR-radat. Parempi olisikin kenties vaihtaa lajia kuin raiskata lisää hienoa ja perinteikästä suunnistusurheilua.Se vanhan miehen tilityksestä. Omat muistikuvani tuosta vuoden 1995 radasta ja maastosta ovat hirveät. Vaikka rastit ovatkin löytyneet melko tyylikkäästi, niin en muista yhtä vaativampaa maastoa kuin tämä. Pysähtymisiä en ole karttaa piirtänyt, mutta niitä oli kymmenittäin. Korkeuseroja on paljon ja mäkien välissä yleensä soistuvia notkoja. Polkuja ei oikeastaan ole ja maastopohja oli muutenkin hidaskulkuinen. Myöskään mitään selväpiirteisiä "kirkontorneja" ennen rastia ei ole. Näitä "kirkontorneja" olen karttaan piirtänyt ennen 4., 5. ja 6. rastia, ja kuten huomataan, nekin ovat luonteeltaan sellaisia pisteitä, joihin ei sattumalta osu.
Ensimmäinen päätelmä on siis se, että pitää suunnistaa todella tarkasti koko ajan. Jos eksyy hajonnalle, niin pihalla olet. Jos juoksentelee muiden perässä, vielä todennäköisempää on se, että et löydä edes hajonnalle. Erityisesti sijoilla 300+ pystyy todennäköidsesti huomattavasti parantamaan asemia, jos koko ajan tietää missä liikutaan. Massapummauksia, jossa sata ukkoa pyörii väärässä mäessä tulee takuuvarmasti.
Toinen muistikuva on se, että hyydyin tuolla pitkällä välillä pahasti. Ja loppu olikin sellaista hölköttelyä ja korkeuskäyrät ylitettiin kävelten. Toinen päätelmä onkin se, että kunnossa pitää olla. Maastopohja on raskas. Lisäksi Jukolassa vedetään yleensä enemmän tai vähemmän suoraan, oli se järkevää tai ei. Tästä johtuen turhia nousuja tulee varmasti, joka ottaa fysiikan päälle. Tässä mielessä maasto muistuttaakin melko paljon Salo-Jukolan maastoa, jossain määrin myös vuoden 1885 Jukola-maastoa Sipoossa, vai oliko se 110 vuotta myöhemmin. "Omalla suunnistuksella" todennäköisesti pystyisi kiertämään turhia nousuja, mutta kuka kiertää jos letka edessä vetää suoraan? Tietysti ratamestarin vittumaisuusasteesta riippuu myös paljon, tuleeko nousuja vai ei. Jos rastit ovat aina mäen päällä kuten Salossa, niin siinä sitten könytään nelivetoa mäkiä ylös.
Se on ainakin varmaa, että samanlaista maastojuoksujukolaa ei tule, kuten Mikkelissä. Se on onneksi suunnistuksen voitto se.
