Ylimenokausi, pikkukeskiviikko, päänsärky ja mitä niitä tekosyitä nyt on

Ylimenokausi on varmaankin joillekin huippu-urheilijoille ihan hyvä juttu. Parin viikon tauko kaikesta mikä liittyy itse lajiin, tekee eetvarttia ennen kaikkea henkisesti. Toisaalta kun niin sanottujen huippusuunnistajien blogeja tai harjoituspäiväkirjoja lukee, niin melko isolle osalle viikkotreenien määrä näyttää nousevan ylimenokaudellakin normaalia huonomman kuntosuunnistajan keskiverto kuukausimääriä korkeammalle. Eli ei sitten malteta levätä lainkaan.

Toisaalta on paljon meikäläisiä, jotka pitävät ylimenokautta todella tervetulleena kautena. Melko usein sen alkamisajankohta määrittyy vasta jälkikäteen ja joskus se saattaa myös venähtää yllättävän pitkäksi. Syyskuun puolivälissä saattaa huomata, että eihän tässä ole pariin viikkoon tullut tehtyä mitään. No, pidetään vaikka nyt se ylimenokausi - ikään kuin 2-3 treenin viikkotahti olisi oikeasti niin saatanan rankka fyysisesti tai henkisesti, että sellaiseen olisi ylipäänsä tarvetta. Ja sitten ollaankin jo hetimiten marraskuun puolella ja alkaa vuodenvaihteeseen liittyvät työkiireet ja joulun valmistelut vielä päälle. Tammikuussa sitten odotellaan, että pääsisi etelässäkin lumille hiihtelemään ja aloittamaan treenikauden. Sitä lunta ei koskaan tule. Hiihtolomalla kuitenkin vedetään ylipitkiä lenkkejä valtavassa hurmoksessa Lapin hangilla viikon verran. Lopulta huhtikuussa tajuaa, että perkele tässä on enää 8 viikkoa Jukolaan.

Huomasin juuri äskettäin, että viimeisen kahden viikon aika ei tosiaan ole tullut harjoituspäiväkirjaan merkintöjä. Huomasin myös, että viime viikolla aloin jäädä viime vuoden juoksumääristäni. Tätä ennen juoksumääräni olivat parhaimmillaan noin 200 kilsaa enemmän kuin samaan aikaa viime vuonna. Perkele, nyt alkaa muutos.

Motivoidakseni itseäni laadin tavoitteet ensi kaudelle:
- hanki itsellesi suunnistusseura (olen tosiaan vapaana agenttina tällä hetkellä)
- Jukolan 1. osuudelta 500 joukossa vaihtoon (vai pitäiskö korjata 1000 joukossa... no, tarkistetaan tuota joskus)
- Kainuun rastiviikon H21C-sarjan voitto (se on nimittäin sellainen juttu, että tuollaisiin sarjoihin kun on pudonnut, niin ei oikein kehtaa mitään muuta tavoitetta laittaa)
- puhu vaimolle, että lähdetään kesälomaksi jonnekin Kainuun korpeen viikoksi suunnistuskisoihin

Itseni tuntien nyt tarvitaan kuitenkin joku todella typerä ylipitkä kestävyysurheilusuoritus motivoimaan lähitulevaisuuden harjoittelua. Eli jonnekin tuonne marraskuun lopulle tahi joulukuun alkuun pitäisi keksiä jotain mikä motivoi. Mieluiten sellainen, joka on hengenvaarallinen jos on huonossa kunnossa. Kysynkin nyt ikrp:n runsaslukuiselta lukijajoukolta vinkkejä.