Taitoharjoittelu

Suunnistajan taitoharjoittelu perustuu käsitykseni mukaan pääsääntöisesti siihen, että paskalla istuessa katsellaan vanhoja karttoja vaihtoehtoisia reitinvalintoja ja mahdollisia pummeja spekuloiden. Tietysti itse suunnistaminenkin toimii taitoharjoitteluna. Pulma vain on siinä, että harva kuntorastiaktiivi oikeasti toteuttaa mitään varsinaisia taitoharjoitteita. Sosiaalinen paine, joka tulee siitä, että kaikenmaailman attackpoint-tutut tai entiset seurakaverit katselevat netistä kuntorastien tuloksia ja rastiväliaikoja, pakottaa enemmän tai vähemmän yrittämään elämänsä juoksua. Vedetään riskillä, toistetaan samoja virheitä, juostaan kompassi ojossa suunnalla, peesataan naapuriseuran ykköspyssyä, kytätään toisia, eikä juurikaan kehitytä taidollisesti.

Kuntorastien tasokin vaihtelee melko suuresti. Esim. varsinaissuomalainen suunnistaja tietää, että mikäli haluaa haasteita, kannattaa lähteä metsään tiistaina tai torstaina eli PR:n ja Parman järjestämiin tapahtumiin. Seuroilla on tietysti myös omia taitoharjoituksia, samoin yksittäiset suunnistajatkin osaavat keksiä itselleen haastellista tekemistä metsässä. Löysin World of O:sta hienon esimerkin taidolla tehdystä taitotreenistä, jonka pääosissa on ruotsalaissuuruus Peter Öberg. Eikä Mats Troengkaan laita yhtään huonommaksi.

Joskus kauan aikaa sitten itsekin väsättiin samankaltaisia treenejä, muistan myös kieli poskella tehdyn "taitotreenin" jossa itse rastipiste sekä sen ympäristö oli tummennettu... Erityisen hauskoja oli myös parisuunnistuksena tehty "minä poljen sinä ohjaat"-harjoitus.

No, harva jukolasatsari tuollaisia treenejä alkaa omatoimisesti väsäillä. Itse olen kuitenkin paskalla istumisen lisäksi tehnyt tässä kuussa muutamia - tuntimäärältään ehkä saman verran kuin fysiikkaa - suunnitelmallisempia harjoitteita karttojen kanssa. Kyse on siis kuivaharjoittelusta olohuoneen sohvalla, mutta näitä voisi ja kannattaisi toteuttaa myös itse maastossa.

Esimerkki yhdestä treenistä: ideana on poimia olennainen rastivälistä. Vaiheet: 1) katsele jostain kartasta (aluksi suhteellisen simppeli) rastiväli, 2) tee reitinvalinta, ja poimi kaikki olennainen niin, että pystyisit periaatteessa vetämään rastivälin katsomatta karttaa (voit käyttää rastivälin tutkailuun joko mielinmäärin aikaa tai vain rajoitetun ajan, esim. 5 tai 10 sekuntia), 3) piirrä rastiväli ja reintinvalinnan olennaisimmat kohdat paperille, 4) piirtäessä jo kenties huomaa, että jotain unohtui. Tarkista piirtämisen jälkeen kartasta unohtuiko jotain, miten maastokohteiden etäisyydet ovat suhteessa toisiinsa, periaatteessa tsekkaa siis se, löytäisitkö itse piirtämilläsi kartalla lipulle.

Tästä pystyy muokkaamaan erilaisia variaatioita mielinmäärin. Alla kuitenkin vielä kuvinä sama esimerkki, koska tiedän että lukijakunnassa ei välttämättä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä:

Kuvassa pala Daniel Hubmannin treeniä. Suhteellisen simppeli, vähän tavaraa kartalla, ja olennaisimpien kohteiden poiminta helppoa.

Alla sitten itse 10 sekunnin tuijottelun pohjalta piirretty versio rastiväleistä 4-5-6. (Yleensä teen nämä siis kynällä paperille, mutta tähän nyt ajattelin piirtää sen tietokoneavusteisesti). Mikäli Hubmann olisi lähtenyt maastoon mun piirtämällä kartalla niin hän olisi pummannut ainakin 5. rastia, koska rastinottoon edellyttävät kivet ovat suhteessa rastiin päin persettä. Hubmann olisi etsinyt rastia liian aikaisin. Tuosta nyt näkee kaikenlaista muutakin, kuten sen, että mun ohjesääntö rinnerasteille on se, että ne otetaan yläkautta.