Paljon on puhuttu VR:stä pahaa, paljon on sille naurettu. Ei ole Uutisvuotoa, johon ei olisi käsikirjoitettu VR-aiheista vitsiä.
Ongelmia on niin muussa junaliikenteessä kuin turvalaitteissa. Mikään sääolosuhde ei ole optimaalinen. Lippujakin on vaikea ostaa, konduktööreistä on pulaa ja he ovat väsyneitä. Tarpeeksi kun junassa istuu niin kaikkeen tähän vaan tottuu. Ainoa asia, joka oikeasti enää vituttaa on muut junassa matkaavat, ja erityisesti seuraavat:
- ovimekaanikot: ihmiset, jotka eivät osaa käyttää WC:n ovea ja luulevat että ovi lukittuu jos ovea hakkaa mahdollisimman kovaa kiinni ja toistavat tätä 10-15 kertaa kunnes joko huomaavat, että ovessa on lukko jota kääntämällä ovi menee kiinni tai päättävät pidättää hätäänsä ja menevät takaisin paikoilleen.
- flunssaiset ihmiset: yskivät ja räkivät, vaikka olisi pitänyt jäädä aamulla kotiin (erityisen viheliäinen tapaus, jos istuu takanasi)
-"työporukat" menossa aamujunalla kokoukseen/palaveriin/seminaariin: puhuvat taukoamatta yleensä työhön liittymättömistä asioista, porukan esimiehen tunnistaa 3 minuutissa siitä, että muut nauravat esimiehen surkeille letkautuksille, lukevat usein 7päivää tai muuta roskalehteä ääneen toisilleen ja nostavat keskustelunaiheita lehden jutuista.
-"työporukat" palaamassa iltapäiväjunalla kokouksesta/palaverista/seminaarista: alussa yli-innokkaina kertaamassa toisilleen, mitä kokouksessa/palaverissa/seminaarissa tapahtui ja käsiteltiin, mitä joku sanoi, miten se ja tuo sanominen pitäisi tulkita, miten huono esiintyjä sekin oli, miten maailmantärkeintä oli taas käydä tässäkin kokouksessa/palaverissa/seminaarissa. Tunnin päästä joku ottaa roskalehden käteen ja alkaa kysellä takasivun tietokilpailukysymyksiä.
- juoruämmät puhelimessa: nainen tai mies, joka puhuu yksityis- tai naapurin asioita kaverilleen puhelimessa. Rantaradalla puhelu saattaa alkaa Helsingin päärautatieasemalta ja kaikki samassa vaunussa istuvat odottavat, että juna ehtisi nopeasti Salon tunneleihin, jolloin puhelu katkeaa.
- katkonaiset puhelut: sinnikkäät ihmiset, jotka yrittävät tunneleissa tai muualla korvessa uudestaan ja uudestaan soittaa koska kentän katoaminen katkaisee alituisesti puhelun. "Joo, tää on nyt näissä tunneleissa, niin joo siis se Pertti sitten hyppäsi parvekkeelta ja... haloo... haloo... ootko sä siellä... kuuluuko... joo nyt kuuluu.... mitä... nyt taas pätkii...."
- bisnesäijät: jos Neuvostoliitto vielä olisi niin nämä jätkät tekisivät vanhan liiton idänkauppaa. Nyt ne pyörittävät muuten vaan maailmantärkeintä kauppaa - yleensä jotain hilavitkuttimia. Elleivät soita puheluja niin vastaanottavat niitä alituisesti, ellei puhelin soi niin se piippaa tekstiviestiä tai e-mailia. Juoruämmien ja katkonaisten puheluiden alakategoria. Huonosti istuva puku päällä, valkoisen kauluspaidan kaulus hiertää, mutta asiat on jumalauta hoidettava, asiakkaihin on pidettävä kontaktia, pomoa on informoitava, ja alaisilta kyseltävä miten homma etenee. Kuolevat nuorena mutta loppuun palaneina.
- hipit: nousevat rantaradalla aamupäivällä Karjaan asemalta, iltapäiväjunassa niitä ei näy. Pukeutuvat itsekyhäämiinsä liian suuriin ja liian kirjaviin villapaitoihin. Naamasta roikkuu vähintään yksi uistin. Kutovat villapaitaa tai lukevat eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittamaa kaunokirjallista tuotosta. Kaikesta huokuu, että degrowth ja kaikki muukin hidastaminen on se mun juttu. Itsekkäät paskiaiset.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar