Liirumlaarumia (2)

Silja-rastit juostiin viikonloppuna Paimiossa. En osallistunut, enkä mennyt paikanpäälle katselemaan. Haistelin kuitenkin kisatunnelmia katselemalla reittihärvelistä H21E- sarjan ja H21C-sarjan ratoja sekä tietenkin tutkailemalle PR:n sivuilta kuvia kisapaikalta. Televisioinnin puuttuminen on ilmeisesti vaikuttanut ratamestarityöskentelyyn siten, että pääsarjan ratahan oli ihan oikea suunnistusrata.

Ehkä kuitenkin silmiinpistävin seikka oli jälleen kerran se värien kirjo, joka Luurilan metsissä taas kirmaili. Miten voi olla mahdollista, että joku kehittelee urheiluasuja, jotka miltei poikkeuksetta kilpailevat maailman järkyttävimpien vaatekappaleiden TOP 10:ssä? Ja miten on mahdollista, että vain suunnistajat laittavat niitä poikkeuksetta päälleen? Eräs ystäväni kysyi kerran vakavissaan, pitääkö suunnistajien asuissa olla aina kaikkia kirkkaita värejä - mielellään useita samaan aikaan - jotta ne sitten löydetään helposti helikopterilla kun joku on tuupertunut metsään. Ilmeisesti mitään sääntöä ei ole, koska sama värien sinfonia ja mauttomuus jatkuu myös kilpailukeskuksessa.

Onneksi kahden viikon päästä suomalaiset saavat taas kateellisena katsella 10milan TC:ssä millä tavoin edustusasua voi kantaa tyylillä. Miten ne osaavatkin miettiä, miten seuran takki istuu muotifarkkujen ja saappaiden kanssa niin hyvin?

10milasta tulikin mieleen, että viime aikoina on tullut täytettyä poikkeuksellisen mallikkasti lupaustani ei-mitään-järkeä jaksosta. Viimeisin tekoni oli juosta tänään 2h10min. Reitti meni suurin piirtein näin: Keskusta-Maarian kirkko-Oriketo-Ohikulkutie-Ravattula-Littoinen-Varissuo-Lauste-Kupittaa-Yliopisto-Keskusta. Aloitin tarkoituksella kovempaa kuin normaalin PK-lenkin, ja olinkin peruskymppi lenkkini puolivälissä Orikedolla 5 minsaa normaalia aiemmin. Se takasi sen että viimeiset kilsat olivatkin melko hapokkaita.

Mietin lenkkini aikana muun muassa seuraavia seikkoja. Varissuon kohdalla mieleeni tuli eräs professoripariskunta joka halusi muuttaa sieltä pois, koska se on tunnetusti alemman tulotason aluetta. Seuraavassa kaupunginosassa mietin miten professoripariskunta suhtautui hämmästyneenä, kun erään assistentin vanhemmat edelleen korkeakoulutuksesta huolimatta asuvat ko. kaupunginosassa. Olivat jopa käyneet tsekkaamassa, missä rapussa asuvat. Suomalainen yliopisto on ainoa osoite, josta tuollaisia pariskuntia voi löytää.

Lisäksi mietin seuran valmennuspäällikkö Pyllymäen kirjoittamaa pelikirjaa viestivalinnoista. Itse asiassa se minut lenkillekin laittoi. Pelikirja oli selkeä, ja tuttua kamaa 1990-luvulta entisen seurani ajoilta. Näytöt ratkaisee ja näyttöpaikat ilmoitettiin. Ei jää mussutukselle varaa. Onneni on että tähtään Jukon 2. joukkueeseen. Se on myös VetU:n onni, sillä ykkösseitsikko tulee olemaan kova, eikä minulla kuulukaan olla sinne mitään asiaa.

Ajatukseni olivat kuitenkin osittain edelleen akateemisessa maailmassa, ja mietinkin, mitä tapahtuisi jos viestijoukkueita koottaisiin samaan malliin kuin toimitaan yliopistojen rekrytointimaailmassa. Siellähän ei pelikirjaa rekrytointistrategioista tunnetusti ole, koska asiat olisivat silloin liian läpinäkyviä. Mitä jos kaikenmaailman VeVen jormasipilät (ei ole muuten sama mies kuin se tamperelainen sosiaalipolitiikan proffa) tai KR:n börjevartiaiset valitsisivat joukkueensa esim. sen perusteella että joku aikoo tehdä sitä sun tätä tai että hänellä on luvassa kovia kansainvälisiä meriittejä viiden vuoden päästä? Tai mitä jos ylivoimaisesti pätevin kirjattaisiin viestivalintalausunnossa "ensimmäiseen rinnakkaissarjaan" siksi, että joku nobody valitaan hänen edelleen tyyliin "Thierry on kyllä osoittanut olevansa kansainvälistä huipputasoa, mutta tässä valinnassa häntä ei voi verrata muihin, koska on niin hyvä".

Näillä käytännöillä olisin vakava kandidaatti minkä tahansa seuran ykköstiimiin, kuten kaikki muutkin surkimukset. Toisaalta, jos tällaista vältettäisiin yliopistolla, oppiaineen yhden vuoden saldo saattaisi olla jotain muuta kuin 3 gradua ja 1 referee-julkaisu.

Jos kuulostan katkeralta, tulkinta on väärä. Kyse on vahingonilosta!