Liirumlaarumia (1)

John Steinbeckin teoksen Torstai on toivoa täynnä prologissa Mack, kirjan yksi päähenkilöistä, toteaa, että "kirjassa saisi minusta olla silloin tällöin pelkkää liirumlaarumiakin", sillä "[t]äytyyhän kirjailijan antaa omassa kirjassaan joskus lässyttää, panna kukaties kauniita sanoja jonoon tai laulaa pikkuinen sanallinen laulunpätkä". Mutta kirjailijan täytyisi tästä Mackin mukaan varoittaa lukijaansa etukäteen. Ja niinhän Steinbeck sitten kirjassaan tekeekin kirjan luvuissa kolme ja kolmekymmentäkahdeksan.

Blogit ovat pääsääntöisesti pelkkää liirumlaarumia, eikä tämä blogi tee siihen poikkeusta. Ajattelin kuitenkin otsikoida tämän jutun liirumlaarumiksi koska se on erityisen liirumlaarumia.

Huomenna alkaa neljän viikon niin sanottu kova jakso. Aloitin loman Paavo Nurmen puolikkaalla. Eihän se hyvin mennyt, ei edes kohtalaisesti. Mutta läpi. Hyväksytty suoritus on kuitenkin enemmän kuin pari vuotta sitten, jolloin keskeytin kisan noin 8 kilsan kohdalla. Tavoitteena oli juosta pitkä lenkki tasaisella vauhdilla. Tuo suunnitelma toteutui aina siihen asti kun olin toistamiseen Ruissalon sillalla sijaitsevalla juomapisteellä. Sen jälkeisessä 180 asteen käännöksessä satama-alueelle Jukossa krampannut vasen pohje antoi ensimmäisen merkin. Sitten en enää uskaltanut muuta kuin hiippailla kohti maalia. Jokirannassa oma vauhti kyllä hävetti. Eikä kovin moni yleisöstä kehdannut tunnustaa tuntevansa minua, koska kukaan ei huudellut. Vaimo ja poika sentään vilkuttivat, nekin sen jälkeen kun olin itse heille huutanut, että täällä ollaan.

Puolisen tuntia kisan jälkeen alkoikin sitten vatsa kivistää. Ensimmäinen oksennus tuli jo kisapaikalla ja toinen heti vaivalloisen hoipertelun jälkeen kotona. Suihkuun jaksoin raahautua noin seitsemän tuntia maaliintulon jälkeen.

Syitä moiselle suoritukselle on monia: kuuma sää, nesteet eivät ehkä imeytyneet, liikaa urheilujuomaa ja liian vähän vettä matkan aikana. Lisäksi tilannetta selittänee takkaamatta jättäminen. Edellisenä päivänä söin lounaaksi neljä lohivoileipää ja päivälliseksi kerrosaterian... sitä edellisenä söin lounaaksi keittoa jonka syömiseen kului enemmän energiaa kuin lounas antoi, päivälliseksi taisin juoda muutaman lonkeron ja illallispöydässä tarjoiltiin Big Mac -ateria ja infektiogrillitä ostettu kerroshampurilainen.

Lähdin ehkä hivenen soitellen sotaan ajattellessani että tuollaisia lenkkejä nyt on pystymetsästä ennenkin lähdetty juoksemaan.

Mutta huommenna se vasta alkaa.