Salpa-Jukola: 4.osuus

No niin, vähän myöhässä....

Vanha suunnistusviisaus kertoo, että kun kerran putoaa lyhyille osuuksille, sieltä ei yleensä nousta takaisin. Niinpä sain erinomaisen mahdollisuuden kuitata Kytäjän 4. osuuden pettymykset juoksemalla unelmajuoksun vuoden 2011 Salpa-Jukolan 4. osuudella.

VetU II oli aloittanut erinomaisesti. Siirtyessäni lähdön jälkeen autoon nukkumaan katselin kännykästä ensimmäisen osuuden väliaikoja. En malttanut nukkua vaan seurasin Tuomaksen vaihdon. Samin ensimmäinen väliaika sai aikaan sen, että seurasin myös toisen osuuden - välillä käytiin niin korkealla että alkoi pelottaa. Toni eteni väliaikojen mukaan tasaisesti pitkällä yöllä ja pystyin melko tarkkaan laskemaan milloin on syytä laittaa nastarit jalkaan ja lähteä haistelemaan kisakeskuksen tunnelmia.

Puomilla odottaessani VetU I:n 4. osuudella juossut takavuosien lupaus Markus tuli jo vaihtoon. Markus kertoili kuulumisia samalla kun kovana taktikkona seuraan sivusilmällä, millaisia paitoja lähtee 4. osuudelle. Toiveena on, että Toni tulisi jonkinlaisessa ryhmässä, jotta näkisin minkälaista vauhtia siellä kilpakumppanit pitävät. Muutamaa sekuntia ennen Tonin tuloa Markus ehtii varoittaa ykkösvälin poluista, mutta en enää ehdi esittämään tarkempia kysymyksiä.

Kilpailukausi alkaa

Puomi-K-1: K-paikan viitoitus on sen verran lyhyt (tai sitten juoksen sen niin helvetin kovaa), että ehdin vain katsoa radan muodon. Tämän jälkeen katselen ykkösväliä ja yritän päätellä, mitä Markus yritti varoitella. Suunnitelma on mennä polkua pitkin ja kuviorajalta laveaan notkoon. Juoksen muutaman muun kanssa letkassa. Markuksen sanat poluista ihmetyttää, koska sokeat silmäni näkevät vain yhden polun. Kuvioraja näkyy, mutta odottamaani uraa kohti rastia ei näy, mikään muukaan ei oikein täsmää ja kaikki muut jatkavat polkua pitkin suoraan. Jatkan 6-7 miehen letkassa 3. sijalla, kun vastaan tulee rasti. Koodi täsmää ja vasta nyt ymmärrän, että tulimme alakautta rastille. Vasta kisan jälkeen huomasin, että siinähän meni myös suorempi polku, jota siis juoksimme rastille.

1-2: Letkaa ei enää ole, sillä letkasta vain kaksi leimaa samalla ykkösellä. Otan ilmeisen virheellisen reitinvalinnan kakkoselle. Varsinaissuomalainen suunnistusluonne lähtee automaattisesti mäen päälle hakemaan vauhtia. Ajoura vie vielä mukavasti mäen lounaisrinteeseen. Näkyvyys on hyvä, mutta näkymä paljastaa, että edessä on läpipääsemätön kuusitiheikkö. Oikealla näkyy suunnistajia menevän polkua pitkin tiheikön läpi ja lähden sinne. Parempi vaihtoehto ehkä olisi ollut jatkaa vasemmalta loppuun asti. Rasti löytyy kuitenkin suoraan. Lisäksi tuosta lounaisrinteestä on vielä hyötyä myöhemmin, tosin sitä en tiedä vielä tässä vaiheessa.

2-3-4-5: Juomarastihässäkät. Kolmonen menee suoraan, 4. ja 5. rastit ovat pelkkää kosmetiikkaa. 2-3 välin polun ylityksessä Lakasen vetämä letka ohittaa melko reippaalla vauhdilla. Vuoden 1994 KLL:n kisoissa Pihtiputaalla minun ja Lakasen välinen ero kilometrivauhdissa taisi olla samaa luokkaa. Mikään ei ole siis muuttunut. Paitsi se, että Pihtiputaalla juoksin melko kovassa darrassa.

Tähän mennessä kaikki on periaatteessa ok, olen jopa nostanut muutaman sijan joukkueen sijoitusta. Varsinaisia suunnistusvälejä ei kuitenkaan ollut kuin oikeastaan tuo heikommin mennyt 1-2 väli.

Sunnuntaiaamun musta hetki

5-6: Juoksen pienehkön äijäporukan kanssa uraa, joka vie askel askeleelta liiaksi vasemmalle. Irtaannun porukasta ja lähden etuoikealle ylös mäkeen. Avokalliot ovat selkeät ja pikkujyrkänne 100 metriä ennen rastia vahvistaa ennakoinnit. Vasemmalta juoksee rastimäkeen jengiä ja seuraan perässä vaikka fiilis on se, että rastin pitäisi olla enemmän oikealla. Itseluottamuksen puutteessa juoksen kuitenkin perässä todeten, että nyt leimataan väärällä rastilla. Seisoskelen hetken ja päätä tsekata mäen korkeimman kohdan, jolloin pitäisi olla jo rastiympyrässä. Yllättävän monta suunnistajaa palloilee samoissa maisemissa, ja kaikkien ilme kysyy, mitä v**ua. Siitä se lippu sitten vierestä löytyy kun joku sen siitä jaloista huomaa.

6-7: Lähden kiireellä pois rastilta ja törmään sen verran korkeisiin jyrkänteisiin, etten uskalla hypätä alas. Löydän hetken kuluttua jonkilaisen reitin alas ja olen pusikossa. Yritän luovia itseni tiheiköstä ulos, mutta lopputulos on mutkittelevaa säntäilyä tiheikössä polvia myöten suossa. Rastinotto ei kuitenkaan tästä helpommaksi voisi mennä. Kielletyn alueen viitoitus näkyy 200-300 metrin päähän ja juoksen kohti alueen kulmaa. Menen vielä varmistukseksi aukon puolelta rastille, koska toisella puolella on tiheikkö. Löydän pistekumpareen, mutten rastilippua. Kestää puolisen minuuttia huomata, että olin juossut lipun ohi noin 30 sentin päästä. Välissä oli vain kuusentaimen, mutta sekin riitti.

7-8: Täysin samanlainen huono rastilta lähtö kuin edelliseltä rastilta. Saan sen kuitenkin korjattua vähän nopeammin. Näkyvyys välillä loistava. Katselen vasemmalle, josta avautuu hakkuuaukko. Etuvasemmalla alkaa näkyä myös 9. rastin mäki. Suunnistus on niin edessä etten keskity rastinottoon. Lopputuloksena pummi.

Pudotan näillä kolmella välillä joukkueen sijoitusta 30 sijalla... voi voi, mitä toimintaa.

Itsensä kokoaminen

8-9-10-11: Toinen juomarastihässäkkä. Pummi vituttaa. Juoksen juomarastihässäkän lävitse ilman mainittavia kommentteja. Katselen loppurataa ja ajattelen, että jotenkin tämä homma pitää saada NYT haltuun.

11-12: Ratkaisu tilanteeseen on ottaa iso tiekierto. Oletan, että 12.rasti on hajonta, koska juomarastien jälkeen on AINA hajonta. Polun kautta se on helppo ottaa. Tärkein syy on kuitenkin se, että haluan lukea radan lopun huolella läpi ja tehdä välillä myös järkeviä ratkaisuja. Juoksen siis tietä ja polkua rastille. TV-kamerat paljastavat, että juomarastien jälkeen EI OLEKAAN aina hajontaa. Saan kuitenkin tiekierrolla tehtyä sotasuunnitelmat lopuille väleille, vaikka ajallisesti tämä rastiväli olisikin ollut nopeampi vetää suoraan.

Puhdasta taituruutta

12-13: Tie vasemmalla houkutteli aluksi. Sitten huomasin, että oikealta menevä polku vie todella lähelle rastia ja samaan lounaisrinteeseen, jossa jo 1-2 välillä tuli käytyä. Lisäksi rastinotto on tuota kautta pomminvarma. En näe polulla yhtäkään suunnistajaa, ja TV-lähetyksen perusteella huomasin, että valtaosa otti vasemmalta tietä alle. Väitän, että tuo valtaosa teki paskan reitinvalinnan. Etenkin siksi, että tuo valtaosa olisi jaksanut kivuta lounaisrinteen paremmin kuin minä, jolla alkoi loikka loppua.

13-14: Aika selkeä ja uran kyllästämä väli.

14-15: Kaikki lähtivät mäen päälle, mutta jostain syystä luotin itseeni ja pysyin reilusti sen alapuolella.

15-16: Kaarros väärälle viimeiselle ja sieltä omalle.

16-Vaihto: Joku naisääni huutaa "Hyvä Mikko", kuka lienee?