Buda

Heti kun pääsin syystreenien makuun, sainkin flunssan. Edellisessä kirjoituksessa mainittu Turkmenistan rastien 8 kilsaa vielä meni, mutta seuraavan päivän olin jo sairaslomalla. Sain flunssan jotakuinkin kuosiin seuraavana tiistaina, mutta jätin suunnistustreenin väliin. Keskiviikkona oli lähtö Budapestiin.

Konferenssia oli luvassa seuraavat kolme päivää. Ja tämän jälkeen oli tarkoitus juosta Budapestin puolimaraton - unkariksi Budapest Félmaraton - ruotsiksi siis virhemaratooni.

No, konferenssi meni kuten konferenssit menevät. Istuskelua, kahvia, vähän unta, epäterveellisiä suolaisia ja makeita leivonnaisia, conference reception sisältäen kuoharia, punkkua ja melko rasvaista ruokaa, ja conference dinner sisältäen samat kuin receptionissa. Lisäksi muutamalla oluella piti tietysti käydä ja luoda samalla sosiaalisia suhteita. Torstai-illan receptionissa vielä join punkkua reiluilla huikilla, mutta pe-illan dinnerillä tyydyin vain lasilliseen ajatuksena säästellä kroppaa sunnuntain pitkään lenkkiin. Millekään verryttelylenkille en tietenkään ehtinyt koko aikana.

Lauantaina kävimme hakemassa numerolaput, chipit ja muut vermeet. Sen jälkeen kovakuntoinen 4 hengen juoksuporukka suuntasi tankkaamaan italialaisravintolaan. Koska etukäteen kovimmaksi jannuksi ajattelemani Markus otti pizzan, päädyin myös pizzaan. Tämä myös siksi, että pastalista näytti jotenkin vähemmän houkuttelevalta. Päädyin kuitenkin rohkeahkoon valintaan eli Calzone vesuvioon, joka listassa todettiin tuliseksi. Tämän jälkeen menimme vielä tankkaamaan jo to-iltana hyväksi todettuun pubiin. Sitten hotellille. Laitoin aamuksi kamat valmiiksi, numerolappu paitaan, chippi kiinni kenkään jne.. BBC:n uutisia puolisen tuntia ja sitten pää tyynyyn.

Yöllä herään siihen, että kaasun sijaan pieraisen alushousut täyteen paskaa. Siitä nohevana miehenä päätän mennä vessaan ja rykäistä loput pönttöön. Sama toistuu vajaan tunnin päästä. Yön aikana istun pöntöllä vesipaskalla noin kuusi kertaa, ja manaan Calzone vesuvio -valintaani. En enää uskalla kunnolla nukkua - pelkään, että kalsarit loppuvat kesken. Vähän oksettaakin, mutten en uskalla oksentaa, koska siinä menisivät viimeiset mehut kropasta.

Kisa-aamuna olo on olosuhteisiin nähden melko ok. Aamiainen maistuu, kahvia en uskalla juoda. Paska ei enää kuitenkaan lennä, ja se on ehkä tärkeintä. Tilanne ennen puolimaraa on kuitenkin se, että olen treenannut viimeksi puolitoista viikkoa sitten, sairastanut flunssan, ja istunut paskalla edellisen yön. Oma tavoiteaikahaarukka 1.45 - 1.50 ei kiinnosta vaan lähden tekemään pitkän lenkin, katsoa miten henki kulkee ja vatsa toimii, aloittaa rauhallisesti ja lopussa sitten kiristetään, jos siltä tuntuu.

Taktiikkana oli aloittaa mahdollinen loppuveto n. 16 kilsan jälkeen, siinä kohtaa rata lähtee Tonavan rannasta kohti maalialuetta. Aloitan rauhallisesti 5.5 minsan kilsavauhdilla, alku on loivaa alamäkeä kohti Tonavaa. Sitten Tonavan rantaa edestakaisin 5 kilsasta 16 kilsaan. Katselen kilometrikylteillä kelloa, tunne on ihan ok, puolivälissä vauhti lienee jossain 1h 55min tietämillä. Loppukirillä pystyisi kenties painamaan ajan alle 1.50. 16 kilsan kohdassa mietin kuitenkin että 5 kilsan loppuveto on liian pitkä, joten jatkan himmailua aina noin 17.5 kilsaan, jossa eteen tulee radan ensimmäinen varsinainen ylämäki. Siinä kiristän vauhtia ja ohitan melko runsaasti kanssajuoksijoita. Täsmälleen 19 kilsan kohdalla iskee vasempaan pohkeeseen kramppi, sama pohje ja sama kohta kuin Mikkeli-Jukolan loppusuoralla. Loppukiri on siinä, jään venyttämään pohjetta ja lähden pikkuhiljaa liikkeelle, jokaisella vasemman jalan askeleella tuntuu pientä kramppia, ja käännöksissä aina kovemmin. Viimeiset 3 kilsaa ovat pitkiä. Maalissa Suunto näyttää aikaa 2.02. En ole käynyt kisasivuilta tarkistamassa pitääkö aika paikkansa, koska se kiinnostaa todellä vähän.

Puolentoista viikon päästä palataan kuitenkin asiaan Ruisrääkissä. Toivottavasti silloin tuliaisina on jotain muuta kuin paskaisia kalsareita.