Syksyn pitäisi olla kansallisen tason kilpasuunnistajalle kauden tärkein ajankohta - SM kisat tulevat ja glooriaa on jaossa. Puhumattakaan siitä, että 25mannan paluumatka punaisella laivalla on hienoin mahdollinen tapa sinetöidä suunnistuskausi.
Itse jätän edellä mainitut karkelot väliin (Manna tosin on hivenen vielä auki, mutta 95 prosenttisesti se ei kuulune kisakalenteriin), koska en ole kansallisen tason kilpasuunnistaja - tai itse asiassa SSL:n lisenssipapereiden mukaan olen.
No, joka tapauksessa oma tähtäin on asetettu ensi huhtikuulle, jolloin aloitan totisen tappelemisen ensi kertaa ikämiessarjoissa. Juoksulenkeillä, joita on tehty viime aikoina poikkeuksellisen paljon, olen laskeskellut, että 10milaan ei ole pääsyä ilman kunnollisia näyttöjä - eivätkä mun näytöt välttämättä sittenkään riitä. Tosin laskeskelin myös että 10milan ajankohta - kylvöaika - rajoittaa valmennuspäällikön valintoja, ja tämä fakta on mun puolella. Mutta silti kevään ekat kisat Billnäsissä, Halikossa ynnä muualla ovat jo nyt mielessä.
Siksi syksyn kisakalenterikin näyttää pikemminkin juoksijan kuin suunnistajan kalenterilta. Ensi viikolla isketään maratonin puolikas Budapestissä ja siitä parin viikon päästä sama matka Ruissalossa. Nämä takaavat sen, että syyskuussa juostaan ainakin pari pidempää lenkkiä.
Toisaalta luvassa on myös suunnistusta, sillä katselin Turun seudun kuntorastikalenteria. Tämän tutkiskelun pohjalta laitoin lokakuun loppupuolelle asti omaan kalenteriin merkinnät, joiden pohjalta teen viikoittain 2-3 suunnistustreeniä. Tämän viikon osalta kävin tänään tekemässä virheitä Paattisilla pienessä tihkusateessa ja huomenna on luvassa Turkmenistan Rastien 8 kilsaa Ruskolla. Viikonlopuksi on tarjolla lauantaina suunnistusta ja sunnuntaina 23 kilsan siivu maantiellä juosten.
Treenien speksit lokakuun loppuun ovatkin melko selvät: pitkää lenkkiä ja pitkähköä suunnistusta. Paimion Rasti - jonka toiminta muutenkin vaikuttaa hyvältä - järjestää loppusyksyn osalta omilla kuntorasteillaan myös yötreenejä ja niihin kyllä tekisi mieli osallistua, mutta katsotaan tilanteen mukaan.
Fennoskandian ikävimmät kuukaudet eli marras- ja joulukuu ovat vielä auki, mutta sen verran on mietitty että Turun Talvirasteilla käydään viikoittain, jätetään suunnistaminen simulaattorilla hivenen vähemmälle kuin vuosi sitten, ja juostaan rauhallisesti mutta pitkään. Tarkennan näitä myöhemmin.
tisdag 24 augusti 2010
torsdag 19 augusti 2010
Kesäkausi paketissa
IK Runkarpspojkarnan osalta
Mietin maanantaina klo. 6.30 juna-asemalle kävellessäni, että milloinkohan on viimeksi satanut. Päädyin siihen, että olen ollut vesisateen runtelemana viimeksi Jukolassa. Nyt muistan, että Göteborgissa satoi parina päivänä vettä. Joka tapauksessa aika poikkeuksellinen Suomi-kesä takana säiden puolesta. Tänään sitten satoikin jo koko päivän.
Göteborgin jälkeen olin 4 viikkoa lomalla. Eka viikko meni pojan kanssa kahdestaan kotosalla, käytiin välillä kylpylässä uimassa ja vanhempieni luona maaseudulla. Toinen viikko meni pitkälti samalla kaavalla, tosin sillä poikkeuksella että otin päivärytmiin mukaan niin sanotun The loneliness of the long distance runner -moodin. Se merkitsi seuraavanlaista viikkoa harjoituspäiväkirjaan:
maanantai: aamu: tv-lenkki, 1h20min; ilta: tv-kova (pitkä), 50min
tiistai: aamu: tv-kevyt, 25min; ilta: suunnistus, 65min
keskiviikko: tv-lenkki, 60min
torstai: kuntopiiri (keskivartalo), 30min + tv-lenkki, 40min
perjantai: tv-lenkki, 75min + 5min verskat
lauantai: ---
sunnuntai: tv-lenkki, 85min
Määrää kertyi 9 reeniä, rapiat 8 ja puoli tuntia ja 79 kilsaa. Ok, erityisen ylpeä tuosta voi olla siinä mielessä, että typerämpi jätkä olisi vielä viikonloppuna lähtenyt fillarilenkille kalastelemaan 10 tunnin ylitystä. Oli se kyllä itselläkin mielessä mutta onneksi en lähtenyt. Viikon ainoa suunnistus oli muuten huikea kokemus - siitä tulee erillinen blogikirjoitus syksyllä alkavassa blogikirjoitussarjassani "Paskimmat suunnistusmaastot ikinä"
Seuraava viikko oli myös ihan ok 5 tunnin ja noin 30 kilsan viikko. Puolivälissä viikkoa siirryttiin perheen voimin Kreikkaan jossa oli vielä Suomeakin kuumempi. Aamulenkki oli ainoa mahdollisuus treenata ellei uintia lasketa mukaan. Aamulenkitkin olivat melko kuumaa puuhaa.
Seuraavan viikon puolivälissä tultiin takaisin Suomeen, ja ratkesin loppuviikosta istuskelemaan Aurajoen laivoissa. Sitä ennen kuitenkin torstaina harrastin frsbeegolfia. Voi olla että lahjat olisivat tuohon lajiin paremmat kuin suunnistukseen.
Seuraava tavoite on parin viikon päästä juostava Budapestin puolimaraton, VetU lähtee hakemaan kaksoisvoittoa - riippuen siitä pääseekö yksi hullu fillarilla puolimaran lähtöön mennessä. Budapestin jälkeen pitää kehittää jotain tavoitetta loppusyksyyn jotta juoksulenkit jatkuisivat mulle perinteisesti erittäin pahoina kuukausina eli loka-marraskuulla, ja miksei joulukuukin ole ollut aika paskaa toteutusta.
Maajoukkueen osalta
Naiset:
1) Kauppi, olin aika valmis lyömään paljon vetoa, että Kauppi pummaa itsensä ulos mitaleilta joka kisassa.
2) Fincke, tai en tiedä oliko Fincken tekeminen yllätys, mutta kuitenkin hienoa katseltavaa.
Miehet:
1) Niin paljon toivoin, että ikätoverini Lakanen olisi nasauttanut loisteliaat kisat. Vituttaa Lakasen puolesta tuollainen kohtalo.
2) Muuten odotusten mukaisesti. Toki viestissä sijoitus on hävettävä.
Ne olivat sitten Frankin viimeiset kisat päävalmentajana. En ole ollut Salmen linjanvetojen suurin kannattaja moneen vuoteen, olen 1990-luvun Janne Salmen koulukunnan kasvatti. Tuolloin luettiin Tussi Magazinesta Frank A. Köykäsen kirjoituksia siitä miten suunnistustaitoa, ajattelua ja keskittymistä parantamalla ratkaistaan pienet marginaalit voitoiksi. Silloin istuttiin viikoittain Tussin taitokouluissa näpertämässä karttojen kanssa ja miettimässä miten erilaisiin häiriötekijöihin voi valmistautua jiiänee jiiänee... Näinhän se edelleen näyttää menevän: esim. MM-viestissä Haldin ykkösrastin pummi ja Thierryn virhe ovat puhtaasti niitä, joilla homma loppujen lopuksi ratkeaa.
Tästä huolimatta pidän suunnistajilta viime aikoina tullutta kritiikkiä hivenen omituisena. Ensinnäkin, jos itse olisin kansallisen tason 25-vuotias huippusuunnistaja, en kovinkaan avoimesti lähtisi polttamaan siltoja. Toiseksi, erityisesti kaikenmaailman pesupaikat ovat täynnä kommentteja miten valtava fiasko käydyt MM-kisat olivat ja miten paska on suunnistusliitto ja sen päävalmentaja. Jumalauta, kyse on yksilölajista eikä mistään helvetin F1-tiimistä - pääsyyllinen löytyy peiliin katsomalla. Enkä esimerkiksi laittaisi 1990-luvun uintimenestystä Kari Ormon tiliin vaan ehkä kuitenkin nostaisin hattua enemmän eräälle isä-poika parivaljakolle. Mielestäni edelleen aktiiviset isät ja äidit, jotka vievät pentunsa rasteille ja seurat jotka mahdollistavat mielekkään harjoittelun 18-20 vuotiaaksi asti ovat avainasemassa.
Tämän jälkeen tulee pääsarjaan siirtyminen ja siinä menestyminen edellyttää lahjoja ja työtä - sitä työtä ei tehdä liitossa eikä se päävalmentaja mene sun puolesta lenkille. Tässäkin vaiheessa kilpailu seuran sisällä on se, mikä ajaa eteen päin. Siksi en esimerkiksi ymmärrä sitä, miksi joissakin keskusteluissa 10milaa/jukolaan satsaaminen ja "maailman huipulle" tähtääminen nähdään vastakkaisina asioina. Huipulle tähtääminen vaatii kisaamista muiden kanssa. Siksi ei ole mikään ihme että melko moni MM-mitalisti on myös 10mila- tai jukolavoittaja.
Mietin maanantaina klo. 6.30 juna-asemalle kävellessäni, että milloinkohan on viimeksi satanut. Päädyin siihen, että olen ollut vesisateen runtelemana viimeksi Jukolassa. Nyt muistan, että Göteborgissa satoi parina päivänä vettä. Joka tapauksessa aika poikkeuksellinen Suomi-kesä takana säiden puolesta. Tänään sitten satoikin jo koko päivän.
Göteborgin jälkeen olin 4 viikkoa lomalla. Eka viikko meni pojan kanssa kahdestaan kotosalla, käytiin välillä kylpylässä uimassa ja vanhempieni luona maaseudulla. Toinen viikko meni pitkälti samalla kaavalla, tosin sillä poikkeuksella että otin päivärytmiin mukaan niin sanotun The loneliness of the long distance runner -moodin. Se merkitsi seuraavanlaista viikkoa harjoituspäiväkirjaan:
maanantai: aamu: tv-lenkki, 1h20min; ilta: tv-kova (pitkä), 50min
tiistai: aamu: tv-kevyt, 25min; ilta: suunnistus, 65min
keskiviikko: tv-lenkki, 60min
torstai: kuntopiiri (keskivartalo), 30min + tv-lenkki, 40min
perjantai: tv-lenkki, 75min + 5min verskat
lauantai: ---
sunnuntai: tv-lenkki, 85min
Määrää kertyi 9 reeniä, rapiat 8 ja puoli tuntia ja 79 kilsaa. Ok, erityisen ylpeä tuosta voi olla siinä mielessä, että typerämpi jätkä olisi vielä viikonloppuna lähtenyt fillarilenkille kalastelemaan 10 tunnin ylitystä. Oli se kyllä itselläkin mielessä mutta onneksi en lähtenyt. Viikon ainoa suunnistus oli muuten huikea kokemus - siitä tulee erillinen blogikirjoitus syksyllä alkavassa blogikirjoitussarjassani "Paskimmat suunnistusmaastot ikinä"
Seuraava viikko oli myös ihan ok 5 tunnin ja noin 30 kilsan viikko. Puolivälissä viikkoa siirryttiin perheen voimin Kreikkaan jossa oli vielä Suomeakin kuumempi. Aamulenkki oli ainoa mahdollisuus treenata ellei uintia lasketa mukaan. Aamulenkitkin olivat melko kuumaa puuhaa.
Seuraavan viikon puolivälissä tultiin takaisin Suomeen, ja ratkesin loppuviikosta istuskelemaan Aurajoen laivoissa. Sitä ennen kuitenkin torstaina harrastin frsbeegolfia. Voi olla että lahjat olisivat tuohon lajiin paremmat kuin suunnistukseen.
Seuraava tavoite on parin viikon päästä juostava Budapestin puolimaraton, VetU lähtee hakemaan kaksoisvoittoa - riippuen siitä pääseekö yksi hullu fillarilla puolimaran lähtöön mennessä. Budapestin jälkeen pitää kehittää jotain tavoitetta loppusyksyyn jotta juoksulenkit jatkuisivat mulle perinteisesti erittäin pahoina kuukausina eli loka-marraskuulla, ja miksei joulukuukin ole ollut aika paskaa toteutusta.
Maajoukkueen osalta
Naiset:
1) Kauppi, olin aika valmis lyömään paljon vetoa, että Kauppi pummaa itsensä ulos mitaleilta joka kisassa.
2) Fincke, tai en tiedä oliko Fincken tekeminen yllätys, mutta kuitenkin hienoa katseltavaa.
Miehet:
1) Niin paljon toivoin, että ikätoverini Lakanen olisi nasauttanut loisteliaat kisat. Vituttaa Lakasen puolesta tuollainen kohtalo.
2) Muuten odotusten mukaisesti. Toki viestissä sijoitus on hävettävä.
Ne olivat sitten Frankin viimeiset kisat päävalmentajana. En ole ollut Salmen linjanvetojen suurin kannattaja moneen vuoteen, olen 1990-luvun Janne Salmen koulukunnan kasvatti. Tuolloin luettiin Tussi Magazinesta Frank A. Köykäsen kirjoituksia siitä miten suunnistustaitoa, ajattelua ja keskittymistä parantamalla ratkaistaan pienet marginaalit voitoiksi. Silloin istuttiin viikoittain Tussin taitokouluissa näpertämässä karttojen kanssa ja miettimässä miten erilaisiin häiriötekijöihin voi valmistautua jiiänee jiiänee... Näinhän se edelleen näyttää menevän: esim. MM-viestissä Haldin ykkösrastin pummi ja Thierryn virhe ovat puhtaasti niitä, joilla homma loppujen lopuksi ratkeaa.
Tästä huolimatta pidän suunnistajilta viime aikoina tullutta kritiikkiä hivenen omituisena. Ensinnäkin, jos itse olisin kansallisen tason 25-vuotias huippusuunnistaja, en kovinkaan avoimesti lähtisi polttamaan siltoja. Toiseksi, erityisesti kaikenmaailman pesupaikat ovat täynnä kommentteja miten valtava fiasko käydyt MM-kisat olivat ja miten paska on suunnistusliitto ja sen päävalmentaja. Jumalauta, kyse on yksilölajista eikä mistään helvetin F1-tiimistä - pääsyyllinen löytyy peiliin katsomalla. Enkä esimerkiksi laittaisi 1990-luvun uintimenestystä Kari Ormon tiliin vaan ehkä kuitenkin nostaisin hattua enemmän eräälle isä-poika parivaljakolle. Mielestäni edelleen aktiiviset isät ja äidit, jotka vievät pentunsa rasteille ja seurat jotka mahdollistavat mielekkään harjoittelun 18-20 vuotiaaksi asti ovat avainasemassa.
Tämän jälkeen tulee pääsarjaan siirtyminen ja siinä menestyminen edellyttää lahjoja ja työtä - sitä työtä ei tehdä liitossa eikä se päävalmentaja mene sun puolesta lenkille. Tässäkin vaiheessa kilpailu seuran sisällä on se, mikä ajaa eteen päin. Siksi en esimerkiksi ymmärrä sitä, miksi joissakin keskusteluissa 10milaa/jukolaan satsaaminen ja "maailman huipulle" tähtääminen nähdään vastakkaisina asioina. Huipulle tähtääminen vaatii kisaamista muiden kanssa. Siksi ei ole mikään ihme että melko moni MM-mitalisti on myös 10mila- tai jukolavoittaja.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)
