Siitäkin huolimatta

Siitä huolimatta, että olen tänä vuonna pyöräillyt harjoituspäiväkirjan mukaan 55 kilometriä, olen jonkinasteinen pyöräilyurheilun ystävä. Myös tänä kesänä olen seuraillut Tour de Francea suurella mielenkiinnolla. Olen muutaman vuoden seuraillut melko tiiviisti erityisesti Touria, mutta myös Giroa on tullut seurattua jonkin verran. Tästä huolimatta omaan kaksijakoisen suhtautumisen suuriin ympäriajoihin:

Yhtäältä arvostukseni tuollaisiin kestävyysurheilusuorituksiin on todella kova - toisaalta lajin doping-maine yhdistettynä täysin epäinhimillisiin etappeihin ja kisan epäinhimilliseen kestoon / rytmitykseen arveluttaa.

Yhtäältä arvostan vanhoja perinteitä ja etappiajoihin kuuluvia kirjoittamattomia sääntöjä. Kuulun niihin, jotka paheksuivat tapaa jolla Contador otti 39 sekunnin voittonsa. Toisaalta olen samaa mieltä Timo Saarisen kanssa siitä, että tuollainen kirjoittamattomiin sääntöihin sisältyvä "rehtiys" sotii a) doping-mainetta ja b) kilpaurheilua vastaan. Siitä huolimatta, että Jan Ullrich alkoi hidastella vuoden 2003 Tourilla Lancen kaaduttua (siitäkin keskustellaan jäikö hän todellisuudessa hidastelemaan) ja näin hänet tunnetaan rehtinä ketjunpyörittäjänä, pidän häntä epärehellisenä doping-urheilijana. Mitä kilpaurheiluun tulee niin Juha Väätäinen totesi osuvasti Yle-aamun Jälkihiki-lähetyksessä, että ei ne muut jääneet odottelemaan Vireniäkään Münchenissä. Lisäksi puolet päätösetapista on täysin naurettavaa touhua.

Yhtäältä etappiajojen taktikointi ja moniulotteisuus tekee siitä juuri niin mielenkiintoisen. Kukaan tuskin jaksaisi viikkotolkulla katsella pelkkinä aika-ajoina suoritettavia Toureja. Yksi hienous on siinä, että pohdittavaa riittää joka etapille: taistelellaan kokonaiskilpailun voitosta, mäkiajajan tittelistä ja kiripisteistä - ja siinä sivussa vielä parhaan nuoren ajajan tittelistä. Niin sanottujen apuajajien roolitus on hienoa katseltavaa. Toisaalta joskus tuntuu siltä, että äijät kuluttavat vain aikaa täysin turhaan. Tasamaaetapeilla sitten tullaan muiden mukana, jos vihreä paita ei kiinnosta jne.. Ja sekin pohdituttaa voisiko Mark Cavendish voittaa etappeja solkenaan ilman hyviä apuajajia, ei voisi. Suunnistuksessa Cavendish olisi ristitty maailman kovimmaksi peesaajaksi ja kusipäisimmäksi kilpakumppaniksi, joka lukee alkumatkan ainoastaan kahta viimeistä rastiväliä ja lähtee vasta lopussa irti kun muut ovat tuoneet hänet kilpailukeskuksen lähettyville.

Siitä huolimatta hieno laji, hienoja ympäriajoja, ja ensi vuonna taas seurataan kisoja, Vueltaa tuskin ehdin seuraamaan.