Läskit urheilijat Barcelonassa

Eipä ole kovin paljon tullut katseltua yleisurheilun EM-kisoja. Itse asiassa erittäin vähän - yhteensä ehkä 30 minsaa.

Sen verran kuitenkin ehdin katsoa sattumalta sekä miesten moukarin karsintaa että naisten moukarin finaalia, että aloin miettiä miksi tietyissä heittolajeissa heittäjät ovat pääsääntöisesti läskejä ja miksi toisissa heittolajeissa urheilullisen näköisiä.

Moukarissa ja kuulassa tuntuu olevan selvästi enemmän läskejä kuin esim. keihäässä. Ja toisaalta mieskeihäänheittäjät ovat selvästi urheilullisemman näköisiä kuin naisheittäjät - noin keskimäärin.

Ihmetyttää esim. se, miten O-P Karjalainen voi olla kaljamahansa kanssa ylikunnossa.

Toki siellä on ryhmien sisäistä hajontaa: esim. italialainen moukaristi Silvia Salis on hivenen eri kastia kuin vaikkapa Suomen Merja Korpela.

Että sellaista.

Siitäkin huolimatta

Siitä huolimatta, että olen tänä vuonna pyöräillyt harjoituspäiväkirjan mukaan 55 kilometriä, olen jonkinasteinen pyöräilyurheilun ystävä. Myös tänä kesänä olen seuraillut Tour de Francea suurella mielenkiinnolla. Olen muutaman vuoden seuraillut melko tiiviisti erityisesti Touria, mutta myös Giroa on tullut seurattua jonkin verran. Tästä huolimatta omaan kaksijakoisen suhtautumisen suuriin ympäriajoihin:

Yhtäältä arvostukseni tuollaisiin kestävyysurheilusuorituksiin on todella kova - toisaalta lajin doping-maine yhdistettynä täysin epäinhimillisiin etappeihin ja kisan epäinhimilliseen kestoon / rytmitykseen arveluttaa.

Yhtäältä arvostan vanhoja perinteitä ja etappiajoihin kuuluvia kirjoittamattomia sääntöjä. Kuulun niihin, jotka paheksuivat tapaa jolla Contador otti 39 sekunnin voittonsa. Toisaalta olen samaa mieltä Timo Saarisen kanssa siitä, että tuollainen kirjoittamattomiin sääntöihin sisältyvä "rehtiys" sotii a) doping-mainetta ja b) kilpaurheilua vastaan. Siitä huolimatta, että Jan Ullrich alkoi hidastella vuoden 2003 Tourilla Lancen kaaduttua (siitäkin keskustellaan jäikö hän todellisuudessa hidastelemaan) ja näin hänet tunnetaan rehtinä ketjunpyörittäjänä, pidän häntä epärehellisenä doping-urheilijana. Mitä kilpaurheiluun tulee niin Juha Väätäinen totesi osuvasti Yle-aamun Jälkihiki-lähetyksessä, että ei ne muut jääneet odottelemaan Vireniäkään Münchenissä. Lisäksi puolet päätösetapista on täysin naurettavaa touhua.

Yhtäältä etappiajojen taktikointi ja moniulotteisuus tekee siitä juuri niin mielenkiintoisen. Kukaan tuskin jaksaisi viikkotolkulla katsella pelkkinä aika-ajoina suoritettavia Toureja. Yksi hienous on siinä, että pohdittavaa riittää joka etapille: taistelellaan kokonaiskilpailun voitosta, mäkiajajan tittelistä ja kiripisteistä - ja siinä sivussa vielä parhaan nuoren ajajan tittelistä. Niin sanottujen apuajajien roolitus on hienoa katseltavaa. Toisaalta joskus tuntuu siltä, että äijät kuluttavat vain aikaa täysin turhaan. Tasamaaetapeilla sitten tullaan muiden mukana, jos vihreä paita ei kiinnosta jne.. Ja sekin pohdituttaa voisiko Mark Cavendish voittaa etappeja solkenaan ilman hyviä apuajajia, ei voisi. Suunnistuksessa Cavendish olisi ristitty maailman kovimmaksi peesaajaksi ja kusipäisimmäksi kilpakumppaniksi, joka lukee alkumatkan ainoastaan kahta viimeistä rastiväliä ja lähtee vasta lopussa irti kun muut ovat tuoneet hänet kilpailukeskuksen lähettyville.

Siitä huolimatta hieno laji, hienoja ympäriajoja, ja ensi vuonna taas seurataan kisoja, Vueltaa tuskin ehdin seuraamaan.

Tosiaan

Vietin tosiaan viime viikon Göteborgissa. Se taitaa ollakin niitä harvoja asioita, jotka on toteutunut, jos vertaa alkuvuonna suunnittelemaani kilpailukalenteria - Jukolan lisäksi, tai taisi siinä olla 10milakin.

Kuuma oli tosiaan sielläkin. Siksi vietinkin pari päivää hotellihuoneen ilmastoinnin välittömässä läheisyydessä - välillä kävin Big Mac- ja/tai Whopper -aterialla. Oli viimeinen työviikko ennen lomaa, ja oli pakko painaa. En ehtinyt tehdä kaikkea joten lomalla jatketaan.

Paineita tosiaan oli riittävästi annettu pomoni toimesta, joten siinä mielessä viikko oli tärkeä myös kilpasuunnistuksellisesti - tämän viikon jälkeen valmennuspäällikkö voi laittaa mut vaikka yksin kärjessä metsään, pää kestää!

Kolme pitkää lenkkiä (ajallisesti) tosiaan juoksin GBR:ssä. On tässäkin kaupungissa suunnistajan hyvä olla ja elää, tekstitin Kainulle kesken viikon, ja onhan se näin.

Nyt on sitten tosiaan loma. Ekan lomapäivän aluksi päräytimme poikani kanssa Caribiaan taksilla, ja takaisin tultiin bussilla. Ohjelmassa myös juoksua, suunnistusta, töitä ja oleilua - mukaan mahtuu elokuun alussa myös etelän leiri Kreikassa.

------------
Sitten on tosiaan pyydetty kommentoimaan, mitä mieltä olen MM-valinnoista. Naisissa homma on selvääkin selvempi, ei kai tuossa mitään mussuttamista ole, kunhan Kuuselo ja Rantanen ovat kisakoneessa, ja Kauppi. Kaupin katsastusnäytöt lupaavat hyvää viihdettä online-seuraajille. Rantanen hoitaa tulostavoitteet, ja Riina tulee tasaisesti. Toivottavasti Fincken hyvä meno jatkuu. Harmi, että Bodil Holmström ei ole tänä kautena onnistunut.

Sitten tosiaan miehet. Huuuuu, jengi käy kierroksilla kun Salmi jakaa Norjan matkan lippuja "näyttöjen" perusteella. Tulee tosiaan mieleen ajat Turun yliopistossa jossa ennen muinoin valittiin sosiaalipolitiikan assistentteja/yliassistentteja ja professoreita yhtä läpinäkyvin perustein kuin nyt SSL. Erottaisin tuossa keskustelussa kaksi asiaa: valintakriteerien selkeys (kommunikointi valitsijoiden ja valittavien välillä), ja lopputulos (mitä ukkoja sinne viivalle nyt lähetetään). Ensiksi mainittu ilmeisesti on ontunut (perin turkulaista toimintaa). Toiseksi mainitun osalta en tuosta listasta valittaisi muusta kuin Tero Föhristä, jota en ole koskaan arvostanut. Tässä mielessä Föhriä lukuun ottamatta viivalle lähtee kuitenkin ihan kovia jätkiä. Usko Lakaseen on vahva!