Kirsi Almin pyllähdys

Aika hiljaista on ollut blogin päivittäminen. Johtuu siitä, että ei ole ollut paljoakaan sanottavaa. Elämän muilla areenoilla, erityisesti työrintamalla on ollut sen verran kiireistä, että blogin lisäksi myös harjoituspäiväkirjaa on päivitetty erittäin harvoin. Varsova-Helsinki lennolla katselin pari päivää sitten kalenteria ja oikeaoppisena jukolasatsarina laskeskelin että ei hätiämitiä. Aikaa on. Siis Jukolaan, muttei 10-milaan.

Harjoittelu on siis painottunut hyvin voimakkaasti virtuaalisuunnistukseen, toisaalta ei näissä lumihangissa muuta suunnistusta voi edes harrastaa (paitsi hisuttelua, jota en harrasta). Romanttisessa Varsovassa oli +20 astetta ja täällä tätä perkeleen räntää, paskaista lunta, ja jäätä. Kaiken lisäksi huomasin jo tammikuussa, että hiihtäminen on keleistä huolimatta aika puuduttava liikuntamuoto.

Kalenteria tarkastellessa huomasin myös, että huhti-toukokuu näyttää tyhjältä. Töiden kannalta se tarkoittaa sitä, että on aikaa keskittyä siihen, mistä mun palkka maksetaan. Ja aivan liikaa on myös touko-kesäkuun vaihteessa deadline-merkintöjä. Toisaalta tyhjä kalenteri tarkoittaa sitä, että kissanristiäisiä ei ole, joka puolestaan merkitsee sitä, että työntekoni ei ole niin sidottu aikaan tahi paikkaan. Ja tämä on hyvä uutinen myös harjoittelun (aloittamisen) kannalta.

Kaavailin aloittavani jälleen kerran sellaisen ei-mitään-järkeä tyyppisen jakson, joka sisältää liian paljon juoksua, liian kovia kuntopiirejä, liian vähän kilojouleja, ja vain jonkin verran venyttelyä.